Perheen perustaminen

Yksi ensimmäisistä kysymyksistä diabetesta sairastavalla naisella ja hänen perheellään on se, voiko hän ylipäänsä tulla raskaaksi. Raskaus aiheuttaa lisäkuormitusta kenen tahansa terveydelle, mutta diabetesta sairastavia naisia ei kuitenkaan ole mitään syytä kehottaa olla hankkimatta lapsia. Raskaus ei vaikuta siihen, että äidille voi myöhemmin kehittyä diabeteskomplikaatioita. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa syntyneistä lapsista noin 0,3 %:n äideillä on diabetes. Noin 70 prosentilla näistä on ykköstyypin diabetes. Raskausdiabetesta (raskauden aikana ilmenevää tilapäistä diabeteksen muotoa) esiintyy noin 3-5 prosentissa raskauksista. Diabeteksen oireet häviävät synnytyksen jälkeen, mutta näillä naisilla on kohonnut riski (40 – 60 %) sairastua tyypin 2 diabetekseen myöhemmällä iällä.

Äidin korkea veren glukoosipitoisuus saattaa olla riski sikiölle. Jos äidin glukoosipitoisuus on hyvässä hallinnassa ja HbA1c terveen henkilön tasolla lapsen hedelmöitysajankohtana ja raskauden alkuaikana, ei vanhempien tieteellisten tutkimusten mukaan sikiövaurioiden tai keskenmenojen riski ole keskivertoa korkeampi. Tämä pätee myös vaikka äidillä olisi diabeteskomplikaatioita. Riski kohoaa HbA1c:n kohotessa ja on lähes 25 % kun HbA1c on yli 11 %. Raskautta on siis erittäin tärkeä suunnitella, mikäli vain mahdollista ja varmistaa että HbA1c on alle 7 % ennen raskaaksi tulemista. Uudempien tutkimustulosten valossa tämäkin pitoisuus on vielä liian korkea.

Eräässä brittiläisessä tutkimuksessa havaittiin että diabeetikkoäitien lapsista 4,2 prosentilla oli sikiövaurioita verrattuna muuhun väestöön, jossa vastaava luku oli 2,1 %. Neljänneksellä niistä naisista, joiden lapsella oli sikiövaurio, HbA1c-arvo oli alle 7 % raskauden 13. viikolla. On kuitenkin tärkeä tehdä selväksi, että vaikka HbA1c-arvo on korkea raskauden aikana, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei vauva syntyisi terveenä. Puolella naisista, joilla HbA1c on korkea (yli 10 %), raskaus on aivan normaali.

Tavallisimmat epämuodostumat voidaan tunnistaa ultraäänitutkimuksen tai verikokeen avulla. Tyypin 2 diabetesta sairastavien äitien lasten sikiövaurio- ja synnytyskomplikaatioriski on verrannollinen ykköstyypin diabetesta sairastavien äitien lapsiin. Sikiövaurio- ja synnytyskomplikaatioriski on suurempi myös silloin, kun äidillä on raskauden aikainen (gestationaalinen) diabetes. Nämä riskit liittyvät äidin diabetekseen eivätkä päde jos vain isällä on diabetes.

Insuliinin tarve saattaa vähentyä raskauden alkuvaiheessa, etenkin jos odottavalla äidillä on pahoinvointia. Raskauden alun jälkeen tarvittavan insuliinin määrä nousee tasaisesti aina raskauden viime viikoille asti, jolloin tarve on lähes kaksinkertainen raskauden alkuaikaan verrattuna. Lisääntynyt insuliinin tarve johtuu osin raskauden aikaisesta painonnoususta mutta myös istukan erittämistä hormoneista, jotka estävät insuliinia alentamasta veren glukoosipitoisuutta. Painonnousu raskauden aikana on noin 11-12 kg; yksilölliset erot ovat erittäin suuria.

Vaikka silmä- ja munuaisvaurioiden riski on raskauden aikana suurempi, näiden muutosten on DCCT-tutkimuksessa havaittu olevan ohimeneviä raskauden päätyttyä. Jos diabetes on vaurioittanut äidin munuaisia, sikiön kasvun hidastumisen ja ennenaikaisen syntymän riski kohoaa huomattavasti.

Lyhyet hypoglykemiajaksot eivät ole vaarallisia sikiölle. Vakava hypoglykemia, johon liittyy kouristuksia tai tajuttomuutta, voi kuitenkin olla vaarallista. Alhainen verensokeri voi lisätä raskauden aikaista aamupahoinvointia. Voimakas pahoinvointi estää syömästä säännöllisiä aterioita, mikä johtaa hypoglykemiaan. Noidankehä syntyy helposti. Insuliinipumppua käyttämällä näitä ongelmia voidaan helposti ehkäistä.

Äidin veressä oleva glukoosi siirtyy helposti istukan kautta sikiön verenkiertoon. Tällä tavoin sikiö kuluttaa jatkuvasti suuren osan äidin glukoosista, mikä johtaa hypoglykemiariskiin jos äiti ei syö säännöllisesti. Tämä johtaa siihen, että äiti tarvitsee päivän aikana enemmän välipaloja ja yöllisen hypoglykemian riski kasvaa.

Jos äidin veren glukoosipitoisuus on koholla, osa glukoosista siirtyy istukan kautta sikiöön, jonka oma haima voi tuottaa tarpeeksi insuliinia, jolla ylimääräinen sokeri hoituu. Tämä insuliini ei kuitenkaan siirry istukan kautta takaisin äitiin. Jos veren glukoosipitoisuus on korkea suurimman osan raskausajasta, lapsi kasvaa nopeammin kuin sen pitäisi ja on paljon painavampi syntyessään. Tämä voi aiheuttaa vaikeuksia synnytyksessä.

Vaikka HbA1c pysyisi hyvin hallinnassa raskauden aikana, lapselle saattaa kertyä ylimääräistä painoa synnytyshetkeen mennessä. Tutkimuksen mukaan aterioiden jälkeinen veren glukoosipitoisuus on kaikista merkittävin tekijä. Tässä tutkimuksessa suositeltiin tähtäämistä 7.3 mmol/l glukoositasoon tunti aterian jälkeen. Jos pitoisuus oli alempi, oli olemassa jonkinasteinen riski sikiön kasvun hidastumiseen painonnousun sijasta synnytyshetkeen mennessä.

Verensokerin tulisi olla mahdollisimman normaali synnytyksen aikana, koska korkea veren glukoosipitoisuus kiihdyttää sikiön insuliinituotantoa. Tämä tarkoittaa, että sikiöllä on huonommat mahdollisuudet selvitä osittaisesta hapenpuutteesta, joka on osa aivan normaaliakin synnytystä. Napanuoran katkaisun jälkeen insuliinintuotanto jatkuu voimakkaana vauvan elimistössä ja aiheuttaa verensokerin laskun. Diabeetikkoäidin lasta tarkkaillaan sen tähden tarkemmin ja vauvalle tehdään ylimääräisiä verensokeritestejä. Jos vauvalle ilmaantuu hypoglykemia, se saa glukoosia laskimonsisäisesti. Lapselle annetaan myös ylimääräistä ruokaa, ennen kuin äidin oma maidontuotanto alkaa.

Naisen päivittäinen insuliinin tarve vähenee nopeasti synnytyksen jälkeen ja palaa raskautta edeltäneellä tasolle jo niinkin nopeasti kuin yhdessä viikossa. Imettävien äitien täytyy muuttaa insuliiniannostaan pienemmäksi kuin ennen raskautta välttyäkseen hypoglykemialta. Jos annosta ei pienennetä tuntuvasti, vakavan hypoglykemian riski on suuri. Muutaman viikon tai kuukauden kuluttua insuliiniannos on tavallisesti jälleen raskautta edeltävällä tasolla. Imetys alentaa verensokeria ja runsaasti hiilihydraattia sisältäviä välipaloja tarvitaan ennen imetystä tai sen aikana. Illan ja myöhäisillan välipalat voivat myös olla tarpeen.