Hypoglykemialta välttyminen

On suositeltavaa pyrkiä verensokeriin jonka taso on vähintään 6.7 mmol/l (120mg/dl) tai korkeampi ennen liikunnan alkua hypoglykemian välttämiseksi. On ehkä syytä ottaa useampi perättäinen verensokerikoe noin 30 minuutin välein, jotta voi päätellä onko glukoosi nousussa vai laskussa ennen liikunnan aloittamista. Jos glukoositasosi on alle 5 mmol/l (90mg/dl)eikä ole nousussa ja jos liikunta on lähinnä aerobista, hypoglykemian riski liikunnan aikana on suuri. Jos hypoglykemiaa oli ennen liikuntaa (esim. edellisenä yönä), hypoglykemian riski liikunnan aikana saattaa olla hieman tavanomaista suurempi. Jos harrastat liikuntaa kahtena ateriaa edeltävänä tuntina, sinun täytyy yleensä alentaa bolus-annosta 30-50 prosentilla. Jos liikunta kestää pitempään (90 minuuttia tai yli), bolusta on vähennettävä vieläkin enemmän.

Eräässä tutkimuksessa ykköstyypin diabetesta sairastavat maastohiihtäjät pystyivät jatkamaan hiihtoa useita tunteja vähentämällä ateriaa edeltävää insuliiniannosta 80 prosentilla. Vastaavasti ne, joilla annosta pienennettiin vain 50 prosenttia, jaksoivat hiihtää vain 90 minuutin ajan. Joillakin ateriaa edeltävä insuliiniannos voi aluksi nostaa heidän verensokeriaan, mikä huonontaa heidän suoritustaan. Siinä tapauksessa on ehkä parempi turvautua ylimääräisiin hiilihydraatteihin kuin annoksen pienentämiseen, jotta suoritus onnistuisi mahdollisimman hyvin. Jos olet harjoittanut jalkalihaksiasi, reiteen pistetty insuliini imeytyy tehokkaammin ihonalaisesta kudoksesta (tämä pätee ennemmin lyhyt- kuin nopeavaikutteiseen insuliiniin). Jos pistät insuliinin niin syvälle että se menee lihakseen saakka, se imeytyy paljon nopeammin ja on olemassa hypoglykemiariski. On tärkeä muistaa, että liikunta pelkästään ei alenna veren glukoosipitoisuutta lainkaan. Jotta glukoosipitoisuus alenisi, elimistöllä on oltava insuliinia.

Verenkierrossa oleva glukoosi tarvitsee insuliinia pystyäkseen imeytymään lihassoluihin. Glukoosin imeytymisnopeus lihaksiin aikuisella on noin 8-12 grammaa tunnissa liikuttaessa normaalin tahtiin, kun taas voimakkaassa rasituksessa imeytymisnopeus on kaksinkertainen. Hormonien, adrenaliinin, glukagonin ja kortisolin tasot verenkierrossa kohoavat liikunnan aikana. Glukoosia vapautuu maksassa olevasta varastosta ja maksan proteiinit valmistavat uutta glukoosia. Jos maksa ei kykenisi lisäämään glukoosin tuotantoa, veren glukoosipitoisuus laskisi 0,1 mmol/l (2 mg/dl) vauhtia per minuutti liikunnan aikana ja johtaisi pian hypoglykemiaan. Jos veressä on runsaasti insuliinia, se estää glukoosin tuotannon maksassa, mikä puolestaan lisää hypoglykemiariskiä. Terveillä ihmisillä veren insuliinipitoisuus laskee liikunnan aikana.