Ruoka

Aikaisemmin diabeetikoille annetut ruokavalio-ohjeet rajasivat hiilihydraattien kulutuksen hyvin vähiin. Sokeria sisältävät ruoat jätettiin ruokavaliosta kokonaan pois. Tämän vuoksi diabeetikot potivat syyllisyydentunnetta aina, kun tuli ”rikottua sääntöjä”. Syöminen niin kuin suurin osa ihmisistä tekee, eli vaihtelevan ruokavalion noudattaminen ja herkkuhetkistä nauttiminen silloin tällöin, oli pahasta ja joidenkin mielestä jopa ”syntiä”. Tämä asenne on vanhentunut ja epäasiallinen. Kohtuullisia määriä sokeria sisältävien ruokien nauttimisella ei ole havaittu olevan haitallista vaikutusta verensokerin hallintaan.

Tiukat ruoka-ajat ja tarkkaan valikoidut ruokalajit eivät ole todennäköisesti tarpeen pelkästään diabeteksen takia, etenkin jos otat insuliinia ennen ateriaa useina pistoksina tai pumpun annostelemana, kuitenkin säännöllisten ruokailutottumusten ja hiilihydraattimäärien tuntemus ovat kuitenkin tärkeitä. Monet diabeetikot elävät täyttä ja vaihtelevaa elämää, nauttivat hyvästä ruoasta, ja onnistuvat silti hallitsemaan verensokeritasojaan tehokkaasti. Mitä enemmän tiedät hiilihydraatteja sisältävistä ruoista ja niiden vaikutuksista verensokeritasoon, sitä paremmin pystyt hallitsemaan diabetestasi. Tässä kappaleessa kerrotaan tarkemmin verensokerista ja eri ruoka-aineista, mutta oma ravintoterapeuttisi pystyy kertomaan sinulle enemmän terveellisistä ruokailutottumuksista yleensä.

On tärkeää katsoa mitä syö, vaikka ei diabetesta sairastaisikaan. Muista kuitenkin, että ruokaa ei pitäisi ajatella lääkkeenä. Ruoan täytyy näyttää ja maistua hyvältä. Aterioiden tulee olla nautinnollisia ja ruokailun jälkeen pitäisi pystyä tuntemaan itsensä kylläiseksi ja tyytyväiseksi. Jos keskityt liikaa siihen, mikä ”ruoka on sinulle hyväksi” ja jätät kaiken muun pois, et nauti ruokailusta. On paljon hyödyllisempää keskustella ravintoterapeutin kanssa siitä mitä voi syödä ja tehdä hänen kanssaan ruoka-aikoihin, arkirutiineihin ja perheen mieltymyksiin perustuva ateriasuunnitelma.

”Mitä minä voin syödä?”, ”Mitä minun tulee välttää?” Vasta diagnoosin saaneet ihmiset esittävät usein näitä kysymyksiä. Yleinen ensimmäisen ravintoterapeutin kanssa käydyn keskustelun jälkeen kuultu kommentti on: ”Onneksi voin edelleen syödä melkein kaikkea mitä söin ennen diabetestakin.” Ruokavalistus tulisi heti alusta lähtien suunnata koko perheelle. Suomalaisessa tutkimuksessa on todettu, että tyypin 1 diabetesta sairastavien pienten lasten perheissä rasvattoman maidon, vähärasvaisen juuston ja vähärasvaisten leikkeleiden kulutus nousi. Perheissä syötiin myös entistä enemmän hedelmiä ja kasviksia.

Ravinto

Diabeetikoiden täytyy jättää sokeri ruokavaliostaan pois, eikö niin?

Väärin. Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan diabeetikot voivat nauttia ruoasta ja elää samalla tervettä aktiivista elämää. Kuinka syödä hyvin ja tasapainoisesti saattaa kuulostaa vaikealta, mutta ruoat jotka sisältävät kohtuullisesti sokeria ovat yleensä sallittuja. Kun lapsesi oppii tuntemaan hiilihydraatteja sisältäviä ruoka-aineita sekä niiden vaikutusta verensokeriin, hän pystyy hallitsemaan diabetestaan paremmin - mutta muista aina, että ruoan ja ruokailuhetkien täytyy olla mukava asia koko perheelle, eikä tylsää asioiden toistelua. . Ravintoterapeutilta saat apua lapsesi ruokasuunnitelman hienosäädössä, mutta tämä opas sisältää perusasiat.

Ennen vanhaan diabeetikoille annetuissa ruokavalio-ohjeissa rajattiin hiilihydraattien kulutus hyvin vähiin. Sokeria sisältävät ruoat jätettiin ruokavaliosta kokonaan pois. Tämän vuoksi diabeetikot potivat syyllisyydentunnetta aina, kun tuli ”rikottua sääntöjä”. Syöminen muiden ihmisten tapaan eli vaihtelevan ruokavalion noudattaminen ja herkkuhetkistä nauttiminen silloin tällöin, oli pahasta ja joidenkin mielestä jopa ”syntiä”. Mutta tämä asenne on vanhentunut ja epäasiallinen. Kohtuullisia määriä sokeria sisältävien ruokien nauttimisella ei ole havaittu olevan haitallista vaikutusta verensokerin hallintaan.

Tiukat ruoka-ajat ja tarkkaan valikoidut ruokalajit eivät ole tarpeen pelkästään diabeteksen takia, etenkin jos otat insuliinia ennen ateriaa useina pistoksina tai pumpun annostelemana. Säännölliset ruokailutottumukset ja hiilihydraattimäärien tuntemus ovat kuitenkin tärkeitä. Monet diabeetikot elävät täyttä ja vaihtelevaa elämää, nauttivat hyvästä ruoasta ja onnistuvat silti hallitsemaan verensokeritasojaan tehokkaasti. Mitä enemmän tiedät hiilihydraatteja sisältävistä ruoista ja niiden vaikutuksista verensokeritasoon, sitä paremmin pystyt hallitsemaan diabetestasi.

On tärkeää katsoa mitä syö, vaikka ei diabetesta sairastaisikaan. Muista kuitenkin, että ruokaa ei pitäisi ajatella lääkkeenä. Ruoan täytyy näyttää ja maistua hyvältä. Aterioiden tulee olla nautinnollisia, ja ruokailun jälkeen pitäisi pystyä tuntemaan itsenä kylläiseksi ja tyytyväiseksi. Jos keskityt liikaa siihen, mikä ”ruoka on sinulle hyväksi” ja jätät kaiken muun pois, et nauti ruokailusta. On paljon hyödyllisempää keskustella ravintoterapeutin kanssa siitä mitä voi syödä, ja tehdä hänen kanssaan ruoka-aikoihin, arkirutiineihin ja perheen mieltymyksiin perustuva ateriasuunnitelma. ”Vastenmieliseltä tuntuvaa ruokaa ei koskaan pitäisi syödä väkisin”, sanoo brittiläinen ravintoterapeutti Sherry Waldron. ”Mitä minä voin syödä?”, ”Mitä minun tulee välttää?” Juuri diabetes-diagnoosin saaneet ihmiset esittävät usein näitä kysymyksiä. Yleinen ensimmäisen ravintoterapeutin kanssa käydyn keskustelun jälkeen kuultu kommentti on: ”Onneksi voin edelleen syödä melkein kaikkea mitä söin ennen diabetestakin.” Ruokavalistus tulisi heti alusta lähtien suunnata koko perheelle. Suomalaisessa tutkimuksessa on todettu, että tyypin 1 diabetesta sairastavien pienten lasten perheissä rasvattoman maidon, vähärasvaisen juuston ja vähärasvaisten leikkeleiden kulutus nousi. Perheissä syötiin myös entistä enemmän hedelmiä ja kasviksia.

Ravinnonsaantisuositukset perustuvat terveiden lasten ja nuorten ravintotarpeisiin. Lasten energiansaannin täytyy kaksinkertaistua 6-12 ikävuoden välillä, jotta he pystyvät kasvamaan normaalin kasvupotentiaalinsa mukaan. Näinä ikävuosina heidän täytyy saada ruoasta enemmän energiaa ja syödä enemmän proteiinia. Jos energiansaantia ei kuitenkaan rajoiteta kasvupyrähdyksen laannuttua, on vaarana ylipainon kertyminen. Tällä hetkellä ei ole pitävää tieteellistä näyttöä, jonka perusteella voitaisiin suositella vitamiini- tai mineraalivalmisteiden käyttöä.

Hiilihydraattien imeytyminen

Ruoan sisältämä glukoosi imeytyy verenkiertoon vasta sitten, kun se on kulkeutunut suolistoon. Se ei imeydy suun limakalvojen läpi, niin kuin aikaisemmin uskottiin. Suolistoon päästäkseen ruoan on kuljettava vatsalaukun alemman portin eli mahanportin läpi, missä erikoistunut mahanportin sulkijalihas toimii ikään kuin porttina siitä jatkuvaan suolistoon. Sulkijalihas päästää kerrallaan läpi vain hyvin pieniä määriä. Monimutkaiset hiilihydraatit eli polysakkaridit on pilkottava yksinkertaiseksi sokeriksi (monosakkaridiksi) ennen kuin ne voivat imeytyä verenkiertoon. Hiilihydraattiketjun pituus ei näytä vaikuttavan imeytymisen nopeuteen, päinvastoin kuin aikaisemmin luultiin, sillä solujen pilkkoutuminen on suhteellisen nopea prosessi. Yksinkertaisia hiilihydraatteja hajottavat suoliston seinämän entsyymit, kun taas monimutkaisten hiilihydraattien ja tärkkelyksen hajottamisen aloittaa amylaasi, syljessä ja haimanesteessä vaikuttava entsyymi. Elimistö ei pysty hajottamaan tärkkelyksen sisältämää kuitua hiilihydraateiksi suolistossa. Aikaisemmin hiilihydraatit jaettiin nopeasti ja hitaasti imeytyviin hiilihydraatteihin lähinnä molekyylin koon mukaan. Kun halutaan määritellä muutoksia verensokeritasossa, on kuitenkin täsmällisempää puhua nopeasti tai hitaasti imeytyvistä ruoka-aineista ja arvioida niiden ravintokoostumusta, kuitumäärää ja valmistustapaa, kuin katsoa vain sen sisältämän puhtaan sokerin määrää. Termi ”glykeeminen indeksi” (GI) kuvaa eri ruoka-aineiden vaikutusta verensokeritasoon.

Ravintokuidun määrä ja hiukkaskoko näyttävät uusien tutkimusten mukaan olevan erityisen tärkeitä. Kasvisten sisältämä tärkkelys pilkkoutuu elimistössä hitaammin kuin leivän tärkkelys. Perunatärkkelys hajoaa nopeasti glukoosiksi. Pastatuotteiden sisältämä tärkkelys hajoaa paljon hitaammin, vaikka ne onkin valmistettu vain vähän kuitua sisältävästä valkeasta jauhosta. Myös ruoan pureskeleminen ja nielaistujen suupalojen koko vaikuttavat verensokerivasteeseen. Teollisesti valmistettu perunamuusi sisältää nesteeseen sekoitettua hienojakoista jauhetta. Perunamuusin sisältämä glukoosi imeytyy elimistöön yhtä nopeasti kuin glukoosiliuos. Pasta ja riisi nielaistaan isompina palasina, jotka elimistön täytyy sulattaa ennen niiden imeytymistä. Samalla tavalla kokonainen omena nostaa verensokeria hitaammin kuin omenamehu, joka sisältää pienempiä hiukkasia ja on nestemäistä. Ruoan lämmittäminen hajottaa tärkkelystä, mikä tekee sokerista helpommin saatavaa ja nopeammin sulatettavaa. Teollisessa ruoanvalmistuksessa käytetään yleensä korkeita lämpötiloja, minkä johdosta ruoka nostaa verensokeria nopeammin kuin kotona valmistettu ruoka. Teollinen lastenruoka ja puolivalmiit einekset (joita joskus käytetään kouluissa) saattavat nostaa verensokeria enemmän kuin vastaava kotona valmistettu ruoka.

Elimistö ei pysty hajottamaan sulamattomia hiilihydraatteja (ravintokuitua) suolistossa, joten ne eivät aiheuta verensokerivastetta. Tuoteselosteissa ilmoitetut hiilihydraattimäärät saattavat olla harhaanjohtavia, sillä niissä ei eritellä sulavien ja sulamattomien hiilihydraattien määrää. Lisätietoja saat omalta ravintoterapeutiltasi.